Asemakaavan tulkinta rakennussuunnittelussa

Asemakaavan tulkinta rakennussuunnittelussa alkaa voimassa olevan kaavan tunnistamisesta, ei yksittäisen merkinnän arvaamisesta. Arkkitehdin tai muun suunnittelijan on sovitettava yhteen kaavakartta, merkinnät, määräykset, tontin tiedot ja hankkeen käyttötarkoitus. Vasta tämän jälkeen voidaan arvioida, mahtuuko luonnos kaavan reunaehtoihin vai tarvitaanko vaihtoehtoinen suunnitelma tai kunnan poikkeamisharkinta.

Tämä opas on suunnitteluvaiheen tarkistusmalli, ei kunnan sitova ennakkotulkinta eikä yksittäisen hankkeen oikeudellinen lausunto. Se erottaa kaavan oikeusvaikutuksen rakentamislain mukaisesta lupaharkinnasta ja auttaa dokumentoimaan epävarmuuden ennen kuin luonnos lukitaan. Rakentamisluvan yleistä tarvetta käsittelee erillinen lupaopas; tässä kysymys on nimenomaan asemakaavan sisällöstä.

Varmista oikea kaava ja sen asiakirjat

Kaavoitusta koskevat säännökset ovat nykyisessä alueidenkäyttölaissa 132/1999, jonka nimi muuttui rakentamislain voimaantulon yhteydessä. Rakentamisen luvista, kerrosalasta ja poikkeamisesta säädetään puolestaan rakentamislaissa 751/2023. Vanhaa maankäyttö- ja rakennuslain nimikettä tai sen kumottuja rakentamispykäliä ei tule käyttää nykyisen hankkeen lupamenettelyn lähteenä. Tarkista säädöksen ajantasainen versio ja hankkeen ajallinen soveltamistilanne ennen oikeudellista johtopäätöstä.

Alueidenkäyttölain 50 § kuvaa asemakaavan tehtävän alueiden käytön yksityiskohtaisessa järjestämisessä. Lain 55 §:n mukaisesti kaava muodostuu kaavakartasta sekä siihen kuuluvista merkinnöistä ja määräyksistä. Selostus avaa kaavan tavoitteita, vaikutuksia ja ratkaisujen perusteita, mutta sitä ei pidä nostaa kaavakartan tai määräysten tilalle velvoitteen lähteeksi. Lain 58 §:n pääsääntö on, ettei rakennuskohdetta saa rakentaa asemakaavan vastaisesti.

Aloita kunnan ajantasaisesta kaavapalvelusta tai pyydä rakennusvalvonnalta ja kaavoitukselta vahvistus kaavan tunnuksesta, voimaantulosta ja siitä, kattaako kaava juuri käsiteltävän rakennuspaikan. Karttapalvelun hakutulos ei yksin osoita, että ruudulla näkyvä versio olisi oikeusvaikutteinen. Tallenna työaineistoon kaavakartan päiväys, tunnus, kaavamääräykset, mahdollinen tonttijako ja ne perustiedot, joista suunnitteluratkaisu on johdettu. Jos eri näkymissä on ristiriita, selvitä virallinen asiakirja ennen mitoituksen jatkamista.

Voimassa oleva asemakaava on rakennuspaikan ensisijainen yksityiskohtainen suunnittelulähtökohta. Maakunta- ja yleiskaava ohjaavat pääosin asemakaavan laatimista ja muuttamista; niitä ei voi käyttää yleisenä sääntönä asemakaavan selvän määräyksen syrjäyttämiseen. Vanhan kaavan ajanmukaisuus, kaavamuutos tai muu erityistilanne arvioidaan erikseen. Suunnittelijan kannattaa kirjata, mitä kaavaa sovelletaan ja mihin kysymykseen tarvitaan kaavoittajan tai rakennusvalvonnan kannanotto.

Lue merkinnät yhdessä määräysten kanssa

Käyttötarkoitusta, rakennusalaa, kerroslukua, rakennusoikeutta, istutuksia ja kaupunkikuvaa koskevat merkinnät muodostavat kokonaisuuden. Pelkkä korttelialueen kirjain ei ratkaise, kuinka monta asuntoa tai rakennusta tontille voidaan sijoittaa. Kaavassa voi olla lisäksi tonttikohtaisia teksti- ja numeromääräyksiä, rajauksia, suojelumerkintöjä sekä määräyksiä esimerkiksi katutasosta tai pihan käytöstä. Vanhoissa kaavoissa käytetyt merkit ja määritelmät on tulkittava asianomaisen kaavan asiakirjojen avulla, ei nykyisen symboliluettelon perusteella automaattisesti.

Piirrä tulkinta aina kyseisen tontin asemapiirrokseen. Merkitse ensin rakennuspaikan rajat ja rakennusalat, sitten käyttötarkoitus ja mitoitus, lopuksi yksityiskohtaiset muotoilu- ja pihamääräykset. Kun suunnitelma muuttuu, päivitä tämä tarkistus: esimerkiksi uuden sisäänkäynnin, terassin tai talousrakennuksen sijoitus voi nostaa esiin kaavamääräyksen, joka ei koskenut alkuperäistä luonnosta.

Taulukko on asiakirjojen lukujärjestys, ei luettelo kaikista mahdollisista kaavamerkinnöistä. Sen viimeiseen sarakkeeseen kannattaa liittää suunnitelman piirustusviite ja avoimen kysymyksen omistaja. Piharatkaisujen teknistä suunnittelua voi syventää istutusalueiden suunnittelun oppaassa, mutta kaavamääräyksen sitovuus arvioidaan tämän tontin asiakirjoista.

Kaavassa oleva sana ”ohjeellinen” voi vaikuttaa merkinnän sitovuuteen, mutta vaikutusta ei ratkaista yleisellä väitteellä, että minkä tahansa viivan saa ylittää. Samoin kaavamerkinnän graafista esitystapaa ei pidä kuvata universaalilla ”yhtenäinen vastaan katkoviiva” -säännöllä. Käytä kaavan omaa selitettä ja virallista asiakirjaa. Jos epäselvyys on päätöksenteolle olennainen, pyydä kunnalta kirjallinen kannanotto siihen, mitä määräystä ja alueen osaa kysymys koskee.

Laske rakennusoikeus erillään huoneistoalasta

Kaavassa rakennusoikeus voidaan ilmoittaa esimerkiksi sallittuna kerrosalana tai tontin tehokkuuslukuna. Kuvitteellisessa laskuharjoituksessa 1 000 neliömetrin tontin tehokkuusluku e = 0,40 tuottaisi 400 kerrosneliömetriä, jos kaavan e-merkintä todella soveltuu koko tähän tonttiin. Lasku on 1 000 × 0,40 = 400. Todellisessa hankkeessa tontin pinta-ala, kaavan rajaus, mahdolliset erilliset rakennusoikeudet ja mittaustapa on varmistettava ennen saman kaavan käyttämistä.

Rakentamislain 9 § määrittää rakennuksen kerrosalan laskennan. Kerrosten alat lasketaan ulkoseinien ulkopinnan mukaan. Kellarikerroksen tai ullakon alaa otetaan mukaan siltä osin kuin sinne sijoitetaan tai voidaan ominaisuuksiensa vuoksi sijoittaa rakennuksen pääasiallisen käyttötarkoituksen mukaisia tiloja. Pelkkä huoneen nimi ”varasto” tai ”ullakko” ei siis yksin ratkaise kerrosalalaskentaa. Pykälässä on myös nimenomaisia tilanteita, joissa muutoin sallittu kerrosala voidaan ylittää; niitä ei tule muuttaa yleiseksi teknisten tilojen tai seinäpaksuuksien vapaaksi vähennykseksi.

Laske suunnitelmasta kerrosala kerros- ja tilakohtaisesti ja säilytä laskelman taustapiirustukset. Erota rakennuksen kerrosala, huoneistoala, bruttoala ja kaavan mahdolliset erityiset laskentasäännöt. Jos suunnitellaan myöhempää tilan käyttömuutosta, sen mahdollinen vaikutus kerrosalaan on tarkistettava ennen kuin tilaa markkinoidaan tulevana asuin- tai työtilana. Vakuuttava laskelma näyttää rajat, mitat, laskentasäännön sekä kaikki vähennykset ja ylitykset erikseen.

Myöskään parvekkeen, katoksen tai terassin kerrosalakohtelua ei kannata ratkaista yksinkertaisella väitteellä, että tietty nimike kuuluu aina tai ei koskaan kuulu kerrosalaan. Rakenteen ominaisuudet ja soveltuva lain sekä kaavan määräys ratkaisevat. Jos luonnoksen toteutuminen riippuu yhdestä tällaisesta rajauksesta, käsittele asia rakennusvalvonnan kanssa riittävän aikaisin. Remontin suunnittelun vaiheita käsittelevä artikkeli auttaa järjestämään muita päätöksiä, mutta ei korvaa hankkeen kerrosalalaskelmaa.

Erota kaavatulkinta poikkeamispäätöksestä

Tulkinta tarkoittaa sen selvittämistä, mitä voimassa oleva kaava sallii. Poikkeaminen tarkoittaa oikeutta tehdä jotakin, joka muuten olisi kaavan tai lain rajoituksen vastaista. Näiden sekoittaminen on riskialtista: luonnokseen kirjoitettu ”vähäinen poikkeama” ei vielä ole viranomaisen hyväksyntä. Vertaile ensin vaihtoehtoa, joka täyttää kaavan. Kirjaa vasta sen jälkeen mahdollisen poikkeamisen kohde täsmällisesti: määräys, suunniteltu ylitys, vaikutukset ja syy, jonka vuoksi kaavanmukainen vaihtoehto ei palvele hanketta.

Rakentamislain 57 §:ssä säädetään kunnan poikkeamisluvasta. Lupa voidaan myöntää erityisestä syystä, mutta sitä eivät kata kaikki rajoitukset: pykälä sisältää nimenomaisia poissulkuja. Lupa ei myöskään saa aiheuttaa laissa tarkoitettua haittaa kaavoitukselle tai kaavan toteuttamiselle, vaikeuttaa luonnonsuojelun tai rakennetun ympäristön suojelun tavoitteita eikä johtaa merkittävään rakentamiseen tai merkittäviin haitallisiin vaikutuksiin. Erityinen syy on arvioitava konkreettisessa hankkeessa; esimerkiksi esteettömyyttä ei voi nimetä automaattisesti myönteiseksi poikkeamispäätökseksi.

Rakentamislain 59 § koskee vähäistä poikkeamista rakentamisluvan ja loppukatselmuksen yhteydessä. Vähäisyyttä ei ratkaista vain yhdellä sentti- tai neliömetrimäärällä, vaan huomioon on otettava määräyksen tarkoitus ja hankkeen kokonaisuus. Myös 57 §:n edellytykset tulevat sovellettaviksi. Erillinen 57 §:n poikkeamislupa ja 59 §:n menettely eivät ole suunnittelijan vapaasti vaihdettavia reittejä. Kysy kunnalta oikea menettely ennen hakemuksen laatimista ja anna viranomaisen ratkaista asia lain mukaisesti.

Vanhassa tekstissä saatetaan puhua rakennusluvasta ja poikkeamisluvasta vanhan lain pykälänumerolla. Nykyisen hankkeen kirjauksessa käytä rakentamislupaa ja rakentamislain 57 tai 59 §:ää tilanteen mukaan. Menettelyyn, kuulemiseen ja muutoksenhakuun liittyviä määräaikoja ei pidä luvata yleisellä ”2–6 kuukautta” -haarukalla. Kunnan ilmoittama aineistotarve ja käsittelytilanne sekä päätöksen tiedoksiantotapa ratkaisevat käytännön aikataulun.

Dokumentoi tulkintaketju lupasuunnittelua varten

Hyvä tulkintamuistio kertoo, mistä jokainen suunnitteluratkaisu on johdettu. Kirjaa kaavatunnus, asiakirjan versio, tulkittu merkintä tai määräys, luonnoksen piirustusviite, laskelma, epävarmuus ja viranomaiselle esitetty kysymys. Erota muistiosta suunnittelijan oma käsitys, kaavoittajan alustava ohjaus ja varsinainen kunnan päätös. Suullinen keskustelu voi auttaa jatkosuunnittelua, mutta sitä ei pidä esittää sitovana poikkeamisena tai lupana.

Kuvitteellisessa tapauksessa tontin rakennusalan raja leikkaa luonnoksen sisäänkäynnin katoksen. Ensin selvitetään, mikä osa rakenteesta on kaavan tarkoittama rakennuskohde ja mikä raja on oikeusvaikutteinen. Seuraavaksi tehdään kaavanmukainen sijoitusvaihtoehto ja verrataan sen vaikutuksia. Jos suunnitelma yhä edellyttää rajan ylitystä, kysytään rakennusvalvonnalta, voiko kysymys tulla arvioitavaksi vähäisenä poikkeamisena vai onko tarvetta erilliselle poikkeamisluvalle. Tapaus ei väitä, että ylitys olisi aina sallittu tai aina kielletty.

Toinen kuvitteellinen tilanne koskee ullakon käyttöönottoa. Kaavassa oleva kerrosluku on vain yksi tarkastettava tieto. Lue lisäksi ullakkoa koskevat kaavamääräykset, laske suunniteltu kerrosala rakentamislain 9 §:n mukaan ja tarkista asuinkäyttöön liittyvät muut vaatimukset erillisessä suunnittelussa. Pelkkä roomalainen kerroslukumerkintä ei todista, että ullakosta saa tehdä asunnon ilman lupaa tai poikkeamista.

Kolmas kuvitteellinen tilanne on liiketilan muuttaminen asunnoksi. Käyttötarkoitusmerkintä voi sallia sekä asumista että liiketoimintaa, mutta tarkempi kaavamääräys saattaa rajata katutason käyttöä. Lisäksi käyttötarkoituksen muutoksen rakentamislupa ja tekniset vaatimukset on arvioitava omassa menettelyssään. Kaavan mahdollistava merkintä ei yksin osoita, että muutostyö olisi valmis hyväksyttäväksi.

Näiden esimerkkien hyöty on päätöspolku, ei valmiiksi ratkaistu lopputulos. Kun vaihtoehdot ja epävarmuudet näkyvät muistiossa, hanke voi vaihtaa suuntaa ennen kalliita yksityiskohtaisia suunnitelmia. Jos kaava on tulkinnanvarainen tai vanha, dokumentointia tarvitaan tavallistakin enemmän; tulkinnan oikeellisuuden ratkaisee viime kädessä toimivaltainen viranomainen ja tarvittaessa muutoksenhaku.

Tee tulkinnasta tarkistettava päätösaineisto

Kaavaselvitys jää helposti suunnittelijan muistiinpanoihin, vaikka samaa tietoa tarvitsevat rakennuttaja, erityissuunnittelijat ja lupahakemuksen kokoaja. Kokoa siksi yhden sivun tulkintakortti, jonka yläosassa ovat tontti, kaavatunnus, tarkistuspäivä ja käytetyt asiakirjaversiot. Keskiosassa on jokaiselle suunnitelmaan vaikuttavalle määräykselle oma rivi: määräyksen sanamuoto, sen sijainti kartalla, valittu suunnitteluratkaisu ja piirustusviite. Alaosassa ovat avoimet tulkinnat, arvio niiden vaikutuksesta hankkeeseen ja seuraava vastuuhenkilö. Kortti ei korvaa viranomaispäätöstä, mutta tekee lähtötiedon tarkistettavaksi.

Pidä kortissa myös vaihtoehtoinen kaavanmukainen ratkaisu silloin, kun päävaihtoehto saattaa edellyttää poikkeamista. Rakennuttaja näkee tällöin, mikä osa suunnittelutavoitteesta todella riippuu poikkeamispäätöksestä. Vertailussa kannattaa käsitellä esimerkiksi tilojen sijoittuminen, rakennusoikeuden käyttö, pihan toimivuus ja mahdollinen vaikutus naapurustoon erillisinä kysymyksinä. Niitä ei kuitenkaan muuteta mielivaltaiseksi pisteytykseksi: kaavamääräyksen oikeudellinen merkitys ei katoa sillä, että toinen vaihtoehto näyttää suunnittelijan mielestä laadukkaammalta.

Versioi laskelma luonnoksen mukana. Jos rakennuksen ulkomitta, kerrosjako tai käyttötarkoitus muuttuu, edellinen kerrosalalaskelma ei välttämättä kuvaa uutta suunnitelmaa. Merkitse laskelmaan lähtöpiirustuksen versio, tilojen luokittelun peruste ja tarkastajan nimi. Jos kerrosala lähestyy sallittua määrää, jätä muutoksen vaikutus näkyviin ennen kuin lupapiirustus viimeistellään. Tämä käytäntö auttaa erottamaan todellisen muutoksen laskentavirheestä.

Viranomaiskeskustelun jälkeen kirjaa, mitä kysyttiin ja mihin aineistoon vastaus perustui. Jos luonnosta muutetaan olennaisesti myöhemmin, aiempi ohjaus ei välttämättä kata uutta ratkaisua. Muistioon kannattaa lisätä päivämäärä, osallistujat ja jatkokysymys, mutta erottaa alustava neuvonta varsinaisesta päätöksestä. Näin hanke ei rakenna kriittistä ratkaisua irrallisen sähköpostilauseen varaan.

Tarkistuta tulkintakortti toisella suunnitteluun osallistuvalla henkilöllä ennen kuin sen mitoitus siirtyy muihin piirustuksiin. Pyydä häntä löytämään kaavasta jokaisen kortissa käytetyn lähtötiedon lähde: kaavatunnus, määräyksen sanamuoto, rakennusalan rajaus ja rakennusoikeuden esitystapa. Jos jokin johtopäätös perustuu vain luonnoksen tekijän muistikuvaan, palauta se avoimeksi kysymykseksi. Tämä vertaislukeminen ei tee kortista virallista päätöstä, mutta se vähentää riskiä, että sama tulkintavirhe kopioituu asemapiirrokseen, kerrosalalaskelmaan ja hankkeen kustannusarvioon. Erityisesti vanhan kaavan epäselvä merkintä kannattaa tunnistaa tässä vaiheessa, jolloin vaihtoehtoisten luonnosten piirtäminen on vielä mahdollista.

Pidä erillinen lista tiedoista, joita kortti ei ratkaise. Rakennuspaikan omistus, rasitteet, paloturvallisuus, esteettömyys ja rakennuksen tekniset vaatimukset voivat vaikuttaa toteutukseen, vaikka suunnitelma näyttäisi sopivan kaavakarttaan. Niistä tehdään omat tarkistukset oikeiden asiantuntijoiden kanssa. Asemakaavanmukaisuus on siis välttämätön osa suunnittelua mutta ei koko hankkeen hyväksymispäätös. Tämä raja kannattaa kertoa rakennuttajalle jo ensimmäisessä luonnoskokouksessa, jotta kaavatulkinnasta ei synny virheellistä kokonaislupauksen vaikutelmaa.

Tunnista, milloin tarvitaan kaavamuutos

Poikkeaminen on rajatun hankkeen lupaharkintaa, kun taas asemakaavan muuttaminen on alueidenkäytön suunnitteluprosessi. Jos tavoiteltu ratkaisu muuttaisi alueen käyttötarkoituksen tai rakennusoikeuden olennaisesti, aiheuttaisi laajempia vaikutuksia tai edellyttäisi pysyvää uutta ohjausta usealle rakennuspaikalle, pelkkään poikkeamiseen ei kannata nojata. Tämä ei ole automaattinen ”usea tontti = kaavamuutos” -sääntö: ratkaisu riippuu vaikutuksista ja lain edellytyksistä.

Kaavamuutoksen mahdollisuudesta keskustellaan kunnan kaavoituksen kanssa. Kunta vastaa kaavan laatimisesta ja hyväksymismenettelystä alueidenkäyttölain mukaan. Suunnittelija voi tuottaa vaihtoehtoja, vaikutustietoa ja havainneaineistoa, mutta ei voi luvata muutoksen hyväksymistä tai aikataulua. Kaavoituksen osallistumis- ja nähtävilläolovaiheet määräytyvät sovellettavan menettelyn ja hankkeen mukaan. Arkkitehdin kannattaa pitää kaavamuutosta hankepäätöksenä, jolla on erilliset resurssi- ja aikatauluseuraukset.

Ennen aloituspäätöstä rakennuttajan kannattaa täsmentää, tavoitellaanko muutosta vain oman hankkeen toteuttamiseksi vai pyritäänkö samalla ratkaisemaan korttelin laajempi ongelma. Tämä vaikuttaa tarvittaviin vaihtoehtoihin ja vaikutusselvityksiin. Kirjaa myös, mikä on hankkeen toteutuskelpoinen ratkaisu, jos kaavaa ei muuteta. Ilman tätä vertailukohtaa kustannukset ja aikatauluriskit jäävät helposti piiloon. Kunnan mahdollinen myönteinen suhtautuminen keskustelussa ei ole sama asia kuin hyväksytty kaavamuutos.

Vanhan kaavan kohdalla kysy myös, onko kunta arvioinut sen ajanmukaisuutta ja onko alueella vireillä kaavamuutos tai rakennuskielto. Alueidenkäyttölain 60–61 §:ssä säädetään asemakaavan ajanmukaisuuden arvioinnista ja vanhentuneeksi todetun kaavan vaikutuksesta rakentamislupaan. Vireilläolo ei itsessään korvaa voimassa olevaa kaavaa. Merkitse muistiin tarkistuspäivä, jotta myöhempi suunnittelija ei päättele vanhan karttatulosteen kuvaavan nykyistä oikeustilaa.

Yhteenveto

Asemakaavan tulkinta on lähde- ja päätösketju. Varmista oikeusvaikutteinen kaava, lue kartta ja määräykset yhdessä, laske kerrosala soveltuvalla säännöllä ja vertaa luonnosta jokaiseen olennaiseen rajoitukseen. Kirjaa avoimet kysymykset ja pyydä kunnan kanta ennen kuin esität poikkeamisen tai kaavamuutoksen toteutuneena ratkaisuna.

Rakentamisluvan, poikkeamisluvan ja kaavamuutoksen reitit ovat eri menettelyjä. Artikkelin muistio ja kuvitteelliset tapaukset auttavat valmistelussa, mutta hankekohtainen ratkaisu edellyttää kaavoituksen, rakennusvalvonnan ja tarvittaessa kaavoitus- sekä rakennusoikeuden asiantuntijan arviota.

Usein kysytyt kysymykset

Riittääkö kunnan karttapalvelun näkymä asemakaavan tulkintaan?

Karttapalvelu on hyödyllinen lähtökohta, mutta varmista kaavan tunnus, voimassaolo sekä oikeusvaikutteinen kartta määräyksineen. Epäselvässä tilanteessa pyydä kunnalta virallinen asiakirja tai kirjallinen tulkintakannanotto. Selostus voi auttaa ymmärtämään ratkaisun taustaa, mutta se ei korvaa määräystä.

Saako rakennusalan rajan ylittää, jos ylitys on pieni?

Pieni mitta ei yksin anna oikeutta ylitykseen. Selvitä ensin, mitä kaavamerkintä tarkoittaa ja voiko luonnoksen tehdä kaavanmukaisesti. Jos poikkeaminen on edelleen tarpeen, kunta arvioi rakentamislain 57 tai 59 §:n mukaisen menettelyn ja edellytykset.

Miten ullakon kerrosala ratkaistaan?

Rakentamislain 9 § ottaa kerrosalaan myös sellaisen ullakon alan, johon voidaan ominaisuuksien vuoksi sijoittaa rakennuksen pääasiallisen käyttötarkoituksen mukaisia tiloja. Kaavan kerrosluku, muut määräykset ja suunniteltu käyttö tarkistetaan lisäksi erikseen. Tilaa ei voi nimetä varastoksi vain kerrosalalaskennan välttämiseksi.

Tarkoittaako asuinkäytön salliva kaavamerkintä lupaa muuttaa liikehuoneisto asunnoksi?

Ei yksin. Tarkempi kaavamääräys voi rajata tilan käyttöä, ja käyttötarkoituksen muutoksen rakentamislupa sekä tekniset vaatimukset arvioidaan erikseen. Kunnan rakennusvalvonta ratkaisee hankekohtaisen menettelyn.

Milloin poikkeamisen sijasta kannattaa selvittää kaavamuutosta?

Kaavamuutos on selvitettävä erityisesti silloin, kun ratkaisu muuttaisi alueen suunnittelun peruslähtökohtia tai sen vaikutukset ovat laajoja. Rakentamislain 57 § sulkee merkittäviä haitallisia vaikutuksia aiheuttavan poikkeamisen pois. Kunta arvioi, onko kaavan muuttaminen tarkoituksenmukainen reitti; suunnittelija ei voi luvata kumpaakaan päätöstä etukäteen.

Lähteet

• Finlex: alueidenkäyttölaki 132/1999, erityisesti 50, 54–58 ja 60–62 §
• Finlex: rakentamislaki 751/2023, erityisesti 9 sekä 57–59 §
• Finlex: laki 752/2023 maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta